|
Suomen perustuslaissa
ja hallitusmuodossa itsenäisyytemme aluksi julistettiin ylväästi
mielipiteen ja julkaisemisen vapaus kaikille kansalaisille kuuluvaksi
perusoikeudeksi.
Historia
on välillä kääntänyt kasvonsa tälle
ylevyydelle, ja kirjapainoja on tuhottu ja toimittajia vangittu
vuosien kuluessa.
Julkaisemisen
vapaus on ollut kuitenkin käytännössä teoriaa,
sillä painotuotteen tekeminen on ollut sen verran arvokasta
puuhaa, ettei siihen kaikilla ole ollut mahdollisuutta. Viimeistään
julistaminen on kuitenkin tyssännyt jakelemisen vaikeuteen.
|
Lehtien yleisönosastot
ovat tietenkin arvokkaita väyliä mielipiteen ilmaisuille
ja hyvässä lehdessä mielipiteiden runsaus näkyy
ja sen annetaan näkyä.
Mutta viime
kädessä lehden omistaja päättää, mitä
lehdessä julkaistaan ja piste.
Oikein kriittisellä
hetkellä sananvapaus horjuu ja kaikkien mielipiteiden ei anneta
tulla julkisuuteen.
Hyvänä,
tai pikemminkin pahana, esimerkkinä oli EU-äänestystä
edeltävä aika, jolloin kriittisten mielipiteiden esittäjien
suut tukittiin. Ei julkaistu erimielisten kirjoituksia.
Tähän
syntiin lankesi mm. Suomen Päälehti*,
joka ajoi Suomea EU:hun kuin käärmettä pyssyyn!
* Helsingin
Sanomat
|
Vasta nyt
Uusi demokratia on todellisuutta julkaisemisen ja sanomisen vapaudessa.
Internet
on tuonut mahdollisuuden lähes jokaiselle.
Tästä
12 on esimerkki: kerran viikossa
mielipiteet esille kaikkien luettaviksi.
Jotta kuitenkin
pysyttäisiin maanpinnalla tähän lopuksi kaksi aikaisemmissa
numeroissa julkaistua dilemmaa:
|
|
Dilemma:
Kuinka kirjoittaa sellaisille ihmisille, joilla ei ole välinettä
tämän lukemiseen?
Kuinka kirjoittaa sellaisille ihmisille sellaisten ihmisten asioista,
joista he eivät välitä? (29.07.99)
Dilemma2:
Miten nämä sivut voivat löytyä valtamerestä
tai sen pohjalta? (05.08.99)
(12
17.08.99 pm)
|
